Hirveetä vauhtia menee aika, ollaan jo joulukuussa ja pennut ovat tänään kolmeviikkoisia! Isoja möllyköitä, purevat, murisevat, leikkivät, vispaavat häntäänsä ja joku jopa on oppinut ulvomaan (ei hyvä se :)

Ensimmäinen madotus nyt kolmiviikkoisena, sitten seuraava 5-viikkoisena, sitten 7 - viikkoisena ja sitten seuraava madotus vauvojen mukaan josko silloin on pesästä lentäjiä. Vai liekö nuo ihanuudet kaikki jää kotiin, on se sitten vaan niin syötävän suloisia. Hirveän vaikeaa sanoa vieläkään karvasta mitään, luulisin että on pari pitempää ja pari lyhyempää, mutta tosi noloa kun ei vieläkään ole varmuutta... Niissä ei niin suuria eroja ole että uskaltaisin ihan olla 100 % varma. On ne vaan sitten nättejä! Lauman muut koirat ovat käyneet pentulaatikon reunalla kurkkimassa ja haistelemassa, kovinhan nuo ovat uteliaita.

 Vauvojahan nuo vielä ovat ja uni maistuu vaikka paljon jo leikitäänkin. Housunlahkeisiin yritetään kovasti kiinni ja sisarukset saavat kyytiä. Nimet on valittu mutta vielä en ole rekisteröintiprosessia aloittanut, täytyy kai se aloittaa että saa vauvoille paperit hyvissä ajoin. Muu koiralaumakin on sekaisin, Keijulla tuli juoksu etuajassa joten Yukon on ihan sekaisin...

Yukonista puheenollen, herrasta tulee isä ihan piakkoin, Windy on ultrattu tiineeksi ja laskettu aikakin on ihan näinä päivinä, kurkatkaapa Rovaniemen suuntaan kennel Joulumaan sivuja www.kenneljoulumaan.com

 Kuvassa perheen nuorimmaiset :)

   

   Miten se tää aika menee sellasta vauhtia ettei perässä pysy? Pennut täyttävät huomenna kaksi viikkoa ja ovat kyllä jo niin lutusia <3 

Silmät ovat auki ja terhakkaasti taapertavat ympäri pentulaatikkoa, yrittävät ryömiä myös reunan yli...Hmm...Mihinkähän niillä on kiire? Kovasti kaluavat hampailla tai siis ikenillä sormia ja vaatteita ja toisiaan, hampaat tuntuu ikenien alla jo mukavasti, kohta on naskalihampaat täydessä touhussa. Nimet on annettu...Ainakin epävirallisesti :) Seita-mamma on hyvässä kunnossa, olisi jo innokkaasti lenkille lähdössä mutta ei kehtaa sitä tuonne pakkaseen ja tuuleen viedä isoine tisseineen kovin paleltumaan, ettei lopu vaan vauvoilta maito. Eiköhän se vielä malta vähän odottaa kun saa kuitenkin käydä välillä pihalla riehumassa toisten kanssa.

Pentujen lähtöpainot olivat:  

 

 

  

 Pentu 1. 440g

Pentu 2. 486g

Pentu 3. 528g

Pentu 4. 556g

  Nyt pennut ovat jo aikalailla isompia ja painot olivat 20.11.

Pentu 1. 958g

Pentu 2. 972g

Pentu 3. 998g

Pentu 4. 1190g

 Sen jälkeen on punnittu mutta punnituksen tulos on vihkossa tuolla hyllyn uumenissa eikä vielä koneella joten en jaksa sitä lähteä etsimään, ehtii ensi kerrallakin :)

  Sitten muihin koirajuttuihin . On nyt hieman tavoitteellisemmin treenattu tuota valjaissa juoksemista, ja tänään päätin että pitää käydä panostamassa parempiin varusteisiin. Meinas nimittäin käydä hassusti. Yukon on jo jotenkin aivot narikassa kun Keijulla on juoksu, joten pari kertaa se teki omia temppujaan jo matkan varrella. Lopullinen viisas ratkaisu oli väärältä puolelta puuta juokseminen... Onneksi olivat sellaisella pikaratkaisulla irrotettavissa ettei sattunut mitään, mutta kun pääsivät juoksemaan niin kaukana toisistaan rinnakkain niin mahtuivat sitten töppäämäänkin...argh! Mutta positiivistakin reissussa oli! Käytiin pätkä menemässä ihan paksulla lumella olevaa tienpohjaa jossa ei ollut mitään uraa, koirat meni nätisti hankeen ja käskyjä noudattaen juoksivat ihan hienosti eteen, ja tekivät innolla töitä vaikka raskaampaa olikin. Kivaa oli!     

Vihdoinkin! Seita synnytti 4 kaunista valkoista palleroa, tytön tylleröä 12.11. Seita piti meitä jännityksessä, ja itse asiassa kyllä ihan sairaana huolesta kun sillä tytöllä ei ole mikään kiire noissa synnytyspuuhissa. Rauhallisesti parin tunnin tauoilla Seita pyöräytti kolme neitoa, ja oli sitten sitä mieltä että nyt ne riittää. Tunnustelemallakaan ei useampia pentuja löytynyt, Matti eläinlääkäriä konsultoidessa tulimme siihen tulokseen että näin meillä on kolmikko tässä ja uskaltauduin jopa käypään sairaslomalaisena ja yön valvoneena tentissä. Kotivahdiksi jäänyt Julia sitten soitteli perään että oli joutunut kuitenkin kätilöksi, Seita tekaisi neljännen ja nyt ilmeisesti viimeisen tyttären monta tuntia edellisen jälkeen. Onneksi pikkuneidit ovat erittäin tyytyväisiä ja reippaita! Ihania nuuhkuteltavia. Kuvia seuraa... :)

Löydymme muuten myös facebookista: kennel Talviyön

 

Talven riemut ovat vielä edessäpäin! Ei millään jaksaisi enää tätä pimeyttä ja loskaa, kun kaipaa jo koirien kanssa puhtaille lumille! Pari viikkoa pitää vielä jaksaa pentujen odottamista kuitenkin, alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään kun Seitan maha vain kasvaa ja pentujen laskettu aika on vasta 13. marraskuuta. Mikäli syntyvät laskettuna päivänä, tulevat sopivasti tyttären syntymäpäivälle... lieköhän tuo yhden haluaisi lahjaksi :D

Yritän nyt tähän blogiin päivitellä lauman kuulumisia ja ehkäpä huom EHKÄ tänne olisi helpompaa päivitellä tulevaisuudessa niitä ajantasaisia kuvia pennuistakin. Koirarintamalla ei muuten ole isompia kuulumisia, olen ihan tarkoituksella jättänyt nyt näyttelykäynnitkin väliin kun sain Keijun valioksi, nyt en ilmoita ennen ensi kevättä ketään minnekkään päin...Veeran viimeistä SERTiä toki toivon, että se Virpin ja Veeran tuleviin reissuihin tipahtaisi piakkoin, olisihan se kivaa kun toinen neiti tästä Seitan & Yukonin pentueesta valioituisi. Veerallakin kun luonnetestitulos on jo valmiina :) Vasta kun pennut ovat lähteneet pesästä suunnataan seuraavan kerran koiratapahtumiin, jopa sitten pääsisi Pedonkin kanssa käymään kehässä jossain välissä. Peto on kylläkin niin äijämäinen neiti että liekö sitä turha mihinkään viedä...Se on jo Vecun ja Yukonin kokoinen ja raskasrakenteisempi vielä mitä pojat! Pääkin alkaa olla kohta kuin dogilla... :D Ja onhan se niin pentumainen kun olla ja voi, milloin lie aikuistuu...

 

 

Nimittäin koirien peseminen. Tai en saanut pestyä kuin kaksi, Keijun ja Blancan kun niillä on sentään näyttely edessä lauantaina. Huomenna pitäisi lähteä Rovaniemelle ajamaan koiratyttöjen ja ihmispoikien kanssa, luultavasti tulee istuttua myöhään ja "maisteltua" punkkua ja puhuttua koirajuttuja, kuinkas muuten. Ja lapset valvoo tietty koko yön:) Saa nähdä millainen vanhan rouvan turkista tulee kun sen pesi, se on muutenkin sellainen pehmeämpi kuin suotavaa, saatikka nyt kun se on sterkattu niin turkista on tullut vielä entistäkin pehmeämpi ja lähtee muuten koko ajan. Muutenhan mummo on pirun hyvässä kunnossa, ollakseen jo kohtapuoliin 11 v. Oikein hirvittää ajatella että kuitenkin isoksi koiraksi sillä on jo ikää, se on kuitenkin ensimmäinen valkkarini ja oikeastaan syy siihen että näitä blondeja on nyt talossa näinkin monta. Keijun kanssa lähdetään eikä tavotteet oo sen matalammalla kuin se viimeinen serti pitäs saada:D Uskoo ken tahtoo, Keijusta kun ei oikein koskaan tiedä tuleeko serti vai T...

Tänään on kuitenkin viimeinen työpäivä tälle viikkoa! Ensimmäinen kesälomapäivä huomenna, vaikka virallisesti jäänkin lomalle vasta heinäkuun alussa. Näin tipotellen otan pari päivää, niin ei tule kokonaisia työviikkoja enää yhtään, jee!!

Kakkutilaus on laitettu menemään...Kiitos Tiinalle joka lupasi tehdä meidän teinin rippijuhliin kakut. Ja anoppi järjestää pippalot muuten niin itse pääsee helpolla, sen kun rilluttelee näyttelyssä ja ajelee kotiin sitten valmiille tarjoilulle:)

Mutta nyt juoksuttamaan märkiä koiria metsään, niin saavat sotkea itsensä kunnolla...